Minäkuva

Palaan vielä opintojakson ekoihin kädentaitojen tunteihin, jolloin teimme minäkuvia ja elämänkaarikarttoja. Aloitimme tunnit nopealla tutustumisharjoituksella, jossa jokainen ryhmämme jäsenistä kokoontui kuvilla täytetyn pöydän ääreen. Jokainen sai valita pöydältä mieleisen kuvan ja kertoa sen avulla itsestään lyhyesti. Kuvien avulla oltaisiin voitu myös esimerkiksi tuntien jälkeen kertoa päivän fiiliksistä tai muuta vastaavaa!

Minäkuvassa ideana oli koota kartongille kollaasi itselle tärkeistä tai jollain tavalla omaan elämään liittyvistä asioista. Minäkuvaa pystyi tekemään piirtämällä, maalaamalla tai leikkaamalla kuvia ja tekstejä lehdistä. Toteutustapa oli vapaa. Kokosimme ryhmämme tuotokset koulun seinälle osallistavaksi teokseksi jokaisen ryhmän jäsenen nimen kera. Halutessaan jokainen olisi voinut myös lyhyesti kertoa omasta kartastaan.

Koulussa tekemäni minäkartta unohtui kuvata, joten tein pikaisesti tämän esimerkiksi minäkartasta. :)

Taide ja tunteiden ilmaisu

Tunteiden käsitteleminen on tärkeää, jotteivat ne patoudu mielen syövereihin. Puhumisen lisäksi on myös muita keinoja, joilla tunteet saa purettua ulos. Toiset kuuntelevat musiikkia, toiset liikkuvat ja urheilevat, toiset kirjoittavat runoja ja toiset taas maalaavat tauluja. Ei tarvitse kuitenkaan olla mestaritaiteilija, jotta taiteen avulla voi purkaa tunteita. Esimerkiksi lapsella piirrustukset saattavat kertoa tarinaa siitä, mitä lapsen mielessä liikkuu.

Taide voi myös tukea ihmisten kasvua ja itsetietoisuutta. Esimerkiksi minäkarttojen avulla voidaan sekä kertoa itselle tärkeistä asioista muille, mutta myös tutustua omaan itseen ja pohtia niitä asioita, jotka ovat itselle merkityksellisiä. Taidelähtöiset menetelmät voivat myös opettaa toimimaan yhdessä muiden kanssa, myös silloin kun ryhmätilanteet jännittävät, koska jokainen voi tehdä ryhmässä omaa juttuaan. Tärkeintä taidelähtöisissä menetelmissä on itse tekeminen, ei lopputulos. Taiteen avulla voidaan jakaa iloa ja tuoda omaa elämää tai omia ajatuksia näkyviksi.

Opin opintojaksolla, että taidelähtöisiä menetelmiä sosiaalialalla käytettäessä on tärkeää pohtia asiakasryhmää. Kaikki menetelmät eivät sovi kaikille ja ennen kaikkea myös turvallisuus on tärkeää muistaa. Erilaisia menetelmiä, joista valita, on kuitenkin paljon ja usein niitä pystyy myös soveltamaan eri asiakasryhmien mukaan.

Joskus luovuus tarvitsee myös jonkinlaisia rajoja. Toisaalta vapaus on hyvä asia, mutta joskus voi olla vaikeaa lähteä työstämään jotakin jos ei ole minkäänlaisia ohjeita tai tavoitteita. Tällöin auttaa, että ohjaaja määrittelee tietyt rajat, joiden sisällä osallistujilla on vapaus toteuttaa itseään.

Tästä opintojaksosta mieleeni jäi erityisesti se, kuinka taiteen, musiikin ja liikkeen avulla todellakin voidaan luoda hyvinvointia. En ole aikaisemminkaan kyseenalaistanut tätä, mutta opintojakson ansioista sain aiheesta paljon tietoa ja opin myös paljon uutta siitä kuinka luovuutta voidaan hyödyntää sosiaalialan työssä.

Osallistava rautalankasydän

Osallistavan taiteen yksi tavoite on rakentaa vuorovaikutusta. Koska ihmisten taustoista ja suhtautumisesta esimerkiksi taiteeseen ei voida aina tietää, on tärkeää pyrkiä tekemään ryhmätilanteista mahdollisimman miellyttäviä. Osallistavassa taiteessa on tärkeää huomioida ihmisten subjektius. Ryhmälle voi esimerkiksi painottaa, että jokainen voi osallistua toimintaan omalla tavallaan.

Vuorovaikutusta voidaan rakentaa pienillä eleillä ja teoilla. Saimme koulussa tehtäväksi muotoilla rautalangasta omanlainen sydän. Kun kaikki olimme saaneet sydämet valmiiksi, yhdistimme ne pöytäryhmittäin paperinarulla kiinni toisiinsa. Lopuksi kiinnitimme koko ryhmän sydämet yhteen kauniiksi ikkunakoristeeksi.

Osallistava taidehetki voisi edetä esimerkiksi seuraavalla tavalla:
1. Jokainen tekee oman työn
2. Työt yhdistetään
3. Tehdystä työstä keskustellaan ryhmässä

Tanssi ja liike

Opintojakson osallistaviin menetelmiin kuului myös yhtenä osuutena tanssi- ja liikeharjoitukset. Harjoituksissa ideana oli yhdistää musiikki ja liike. Nämä harjoitteet eivät siis vaadi sen kummempia tanssitaitoja, ja myös näitä harjoitteita pystyy hyvin soveltamaan erilaisten asiakasryhmien välillä. Liikuntarajoitteisilla tai vanhuksilla liikkeet voivat olla hyvinkin pieniä - sellaisia, jotka tuntuvat asiakkaasta hyvältä tehdä.

Asiakasryhmän ja asiakasryhmälle sopivien liikkeiden ja harjoituksien valitsemisen lisäksi musiikilla on näissä harjoituksissa todella suuri merkitys. Ohjaajan on tärkeää pohtia halutaanko musiikin avulla johdatella osallistujia johonkin tiettyyn suuntaan vai onko musiikki neutraalia. Jos pyritään siihen, että liike on vapaata eikä musiikin haluta herättävän liikaa mielikuvia, sanaton ja tasainen musiikki toimii hyvin. Instrumenttimusiikki, esimerkiksi klassinen musiikki on hyvä vaihtoehto.

Musiikki on terapeuttista ja siihen yhdistettynä tanssi tai liike edistää luovuutta, kehontietoisuutta, aistimuksia ja muistamista. Musiikki herättää erilaisia tuntemuksia ja muistoja, jotka voidaan ilmaista kehon liikkeiden avulla.

Metsä- ja kaupunkikävely
Aloitimme koulussa tanssi- ja liiketunnit tällä harjoitteella. Ensin kävelimme vapaasti salissa musiikin määritellessä maiseman. Pikkuhiljaa harjoitteessa oli tarkoitus alkaa ottaa kontaktia muihin ihmisiin, ensin katseiden ja sitten erilaisten tervehdysten kautta. Tämä harjoitus vaatii ryhmältä heittäytymistä ja toimii siksi ehkä parhaiten sillon, kun ryhmä on tuttu.

Liike on lahja
Piirissä toteutettava harjoitus tai leikki, jossa jokainen osallistuja keksii vuorollaan liikkeen ja muut ympärillä tekevät saman liikkeen. Liikettä jatketaan, kunnes vuoro siirretään seuraavalle piirissä olijalle ja leikki etenee, kunnes jokainen piirissä olija on keksinyt jonkin liikkeen. Menevä musiikki sopii tähän ehkä parhaiten, mutta harjoitus toimii myös ilman musiikkia. Harjoitus voidaan toteuttaa myös niin, että edellisen liikkeestä otetaan aina jotain omaan liikkeeseen. Liikkeiden avulla voidaan myös kuvata tunteita, ohjaaja voi esimerkiksi kehottaa osallistujia kertomaan liikkeen avulla, kuinka heidän päivä on mennyt tai mitä viikosta on jäänyt mieleen. Liike on lahja -harjoitus oli mielestäni todella hauska ja se osallisti hyvin kaikkia jotka olivat mukana.

Kolmen henkilön tanssiharjoitus
Ideana tanssia kolmen henkilön ryhmässä kolmessa tasossa niin, että yksi tekee liikettä matalalla (tai tuolilla istuen), toinen suorassa seisten ja kolmas niin, että kädet kurkottavat kattoa. Jokainen tanssii yhtäaikaa ja jokainen voi halutessaan vaihtaa liikkeen tasoa, jolloin myös muut ryhmän jäsenet joutuvat vaihtamaan omaansa. Myös musiikkia voidaan vaihtaa välillä. Tämä harjoitus voi olla vauhdikaskin, joten harjoitus soveltuu varmasti parhaiten henkilöille, jotka pystyvät liikkumaan hyvin. Lisäksi harjoitus vaatii heittäytymistä, joten tuttu porukka voi olla turvallisempi myös tähän.

Paritanssi
Parit tanssivat vuorotellen - vuoro vaihtuu, kun tanssiva pari jää still-kuvaan. Harjoitus vaatii heittäytymistä ja voi olla kiusallinen, jos parit eivät ole tuttuja ja tanssiminen jännittää. :)

Maalausharjoitus
Maalataan kuvitteellista kuvaa liikkeiden avulla. Liikkeet voivat olla pieniä tai suuria ja liikkeet voidaan tehdä makuultaan, istualtaan tai seisten. Taustalla voi myös soida esimerkiksi jokin rauhallinen musiikki. Liikkeillä voidaan myös tavoitella kinesfääriä eli tehdä laajoja liikkeitä omalla paikalla. Silmiä voi myös halutessaan pitää kiinni. Rauhallinen harjoitus, joka sopii niin lapsille kuin aikuisillekin.

Kehontietoisuusharjoitus
Ohjaaja käy ensin läpi kaikki kehonosat yksikerrallaan: varpaat, nilkat, sääret ja polvet, reidet ja lonkat, alaselkä, yläselkä, sormet, niska ja pää. Ohjaajan käydessä kehonosia läpi, osallistujat voivat keskittyä oman kehon tuntemuksiin kunkin kehonosan kohdalla. Kun kehonosat on käyty läpi, ohjaaja voi kehottaa osallistujia liikuttamaan kehonsa eri puolia vuorollaan, esimerkiksi oikeaa tai vasenta puolta, kehon yläosaa, kehon alaosaa... Harjoitus vaatii keskittymistä, mutta on todella rentouttava ja auttaa hyvin keskittymään omaan kehoon vaikkapa kiireen keskellä.