Tunteiden käsitteleminen on tärkeää, jotteivat ne patoudu mielen syövereihin. Puhumisen lisäksi on myös muita keinoja, joilla tunteet saa purettua ulos. Toiset kuuntelevat musiikkia, toiset liikkuvat ja urheilevat, toiset kirjoittavat runoja ja toiset taas maalaavat tauluja. Ei tarvitse kuitenkaan olla mestaritaiteilija, jotta taiteen avulla voi purkaa tunteita. Esimerkiksi lapsella piirrustukset saattavat kertoa tarinaa siitä, mitä lapsen mielessä liikkuu.
Taide voi myös tukea ihmisten kasvua ja itsetietoisuutta. Esimerkiksi minäkarttojen avulla voidaan sekä kertoa itselle tärkeistä asioista muille, mutta myös tutustua omaan itseen ja pohtia niitä asioita, jotka ovat itselle merkityksellisiä. Taidelähtöiset menetelmät voivat myös opettaa toimimaan yhdessä muiden kanssa, myös silloin kun ryhmätilanteet jännittävät, koska jokainen voi tehdä ryhmässä omaa juttuaan. Tärkeintä taidelähtöisissä menetelmissä on itse tekeminen, ei lopputulos. Taiteen avulla voidaan jakaa iloa ja tuoda omaa elämää tai omia ajatuksia näkyviksi.
Opin opintojaksolla, että taidelähtöisiä menetelmiä sosiaalialalla käytettäessä on tärkeää pohtia asiakasryhmää. Kaikki menetelmät eivät sovi kaikille ja ennen kaikkea myös turvallisuus on tärkeää muistaa. Erilaisia menetelmiä, joista valita, on kuitenkin paljon ja usein niitä pystyy myös soveltamaan eri asiakasryhmien mukaan.
Joskus luovuus tarvitsee myös jonkinlaisia rajoja. Toisaalta vapaus on hyvä asia, mutta joskus voi olla vaikeaa lähteä työstämään jotakin jos ei ole minkäänlaisia ohjeita tai tavoitteita. Tällöin auttaa, että ohjaaja määrittelee tietyt rajat, joiden sisällä osallistujilla on vapaus toteuttaa itseään.
Tästä opintojaksosta mieleeni jäi erityisesti se, kuinka taiteen, musiikin ja liikkeen avulla todellakin voidaan luoda hyvinvointia. En ole aikaisemminkaan kyseenalaistanut tätä, mutta opintojakson ansioista sain aiheesta paljon tietoa ja opin myös paljon uutta siitä kuinka luovuutta voidaan hyödyntää sosiaalialan työssä.
